Hengissä ollaan edelleen ja Szekszardiin päästy. Alkuviikko on ollut hyvinkin tapahtumarikas ja opettavainen. Ensimmäisiä hämmennyksiä aiheutti Budapestin lentokentällä se, miten siirrytään bussiasemalle. Monen mietintätauon ja muutaman hermoromahduksen jälkeen pääsimme oikeaan bussiin.
Asuminen on ihan ok. Erilaista, kuin Suomen asuntoloissa, mutta menettelee Iiron sanoin.
Ensimmäinen työpäivä oli sekava, informaatio ei kulkenut ja emme oikein tienneet mitä tehdä. Iiro kärsi hammassärystä. Ensimmäisenä päivänä hämmästeltiin ihmisten kielitaitoa, todella harva siis puhuu englantia.
Seuraavat työpäivät ovat kuluneet jo nopeammin ja ollaan päästy jo ohjaamaan ja tutustumaan lapsiin ja nuoriin. Iiro pääsi myös hammaslääkäriin, joka pelotti häntä, kun lääkäri kaivoi vain neuloja ja poria esille kertomatta mitä aikoo tehdä. Kaikki päättyi hyvin.
Me tykätään Szekszardista. Paljon nähtävää, hienot maisemat ja rauhallinen ilmapiiri. Ihmiset ovat leppoisia ja auttavaisia, kielimuurista huolimatta.
 |
| Työpaikkamme Polip |
 |
| Työpaikan lähialueita |
 |
| Pelejä |
 |
| Pääsiäisaskarteluja |
Terveisin Inka ja Iiro (unkarilaisittain vissii Liro...)
Mukava kuulla että olette perillä ja päässeet jo työn touhuun. Kirjotelkaapa vähän ammatillisesta näkökulmasta miten ohjaaminen vieraassa kulttuurissa poikkeaa teille tutusta ympäristöstä?
VastaaPoista